Aurora Helsingin jäseniä suuntasi tänä vuonna viettämään vappua Pariisiin. Pelkkien turistinähtävyyksien kiertämisen ja punaviinin juomisen sijaan keskityimme paikallisiin poliittisiin liikkeisiin ja kamppailuihin tutustumiseen sekä osallistuimme yhteen maan historian suurimmista vappumielenosoituksista.
Hallituksen nostettua eläkeikää 62 vuodesta 64 vuoteen miljoonat ovat osallistuneet lakkoihin ja kadut ovat täyttyneet ympäri Ranskan valtavista Macronia vastustavista ihmismassoista. Eläkeuudistuksella ei ole kansan tukea ja hallituksen käytettyä maaliskuussa lain läpiviemiseksi perustuslain pykälää 49.3 ohittaen siten kansalliskokouksen äänestyksen protestit ja niiden määrä kasvoivat entisestään. Macron kumppaneineen on pyrkinyt tukahduttamaan liikehdintää aina vain väkivaltaisemmin mielenosoittajia vastaan hyökkäävällä poliisilla, minkä myötä jopa YK:n ihmisoikeusneuvosto on moittinut Ranskaa poliisiväkivallan takia. Tämän pohjalta oli odotettavissa, että vapusta tulisi suuri vasemmiston voimannäytös Ranskassa ja erityisesti sen pääkaupungissa Pariisissa.
Macronin vastaiseen protestiliikkeeseen tutustumisen lisäksi perehdyimme matkan aikana myös muihin paikallisiin poliittisiin liikkeisiin. Kävimme kurdien Ahmet Kaya -kulttuurikeskuksessa, johon kohdistui joulukuussa kolmen ihmisen hengen vaatinut rasistinen terrori-isku, ja tapasimme siellä kurdijärjestö CDKF:n ulkoisista suhteista vastaavan Baran Gunduzin, joka valotti meille Ranskassa asuvien kurdien poliittista tilannetta ja terrori-iskun vaikutuksia kulttuurikeskuksen toimintaan. Kesäkuussa tulee myös täyteen 10 vuotta fasistien murhaaman pariisilaisantifasistin Clément Méricin kuolemasta. Tämän johdosta tapasimme Clémentin poliittisen ryhmän AFA Paris-Banlieuen jäseniä ja haastattelimme heitä 2013 tapahtuneeseen murhaan sekä Ranskan antifasistiseen liikkeeseen liittyvistä teemoista. Julkaisemme artikkelit Ranskan kurdiliikkeestä sekä AFA Paris-Banlieuesta myöhemmin.
Kortteleissa, katsomoissa ja kaduilla
Ensimmäinen mielenosoitus, johon osallistuimme kaupungissa asuvan toverin kutsusta, oli eri ammattiliittojen yhdessä järjestämä ”korttelimielenosoitus”, jossa noin 50 hengen joukko kulki Montmartren katujen läpi iskulauseita huutaen ja kattiloita hakaten. Samanlaisia pieniä kulkueita järjestettiin samana päivänä ympäri Pariisin osana liittojen mobilisaatiota eläkeiän nostoa vastaan. Mielenosoituksen pienestä koosta huolimatta oli ilahduttavaa huomata, kuinka alueen asukkaat kolistelivat kattiloita asuntojensa ikkunoista, ohikulkijat yhtyivät spontaanisti hallituksen vastaisiin huutoihin ja bussikuskit tööttäilivät ohi ajaessaan. Korttelimielenosoitusten hajautettu luonne oli erinomainen osoitus siitä minkälaisia erilaisia tapoja Ranskassa on otettu käyttöön massamielenosoitusten ja lakkojen ohella.
Mielenosoituksen jälkeen siirryimme ammattiliitto CGT:n Montmartren toimitiloihin viettämään iltaa ammattiliitossa toimivien tovereiden kanssa käyden monia mielenkiintoisia keskusteluita niin Ranskan kuin Suomenkin poliittisista tilanteista ja niiden eroista. Suuresta koostaan huolimatta CGT ei pelkää tukea radikaalia poliittista liikehdintää, mistä todisteena Montmartren toimitiloissa näkyi seinällä komeilevat Georges Abdallahin kuvat sekä lentolehtiset, joissa vaadittiin hänen vapauttamistaan. Abdallah on libanonilainen kommunisti, joka toimi Palestiinan vapautuksen puolesta ja on istunut ranskalaisessa vankilassa vuodesta 1984 asti.
Lauantaina 29.4. osallistuimme mielenosoitukseen, jossa tuhannet siirtolaiset ja siirtolaistaustaiset, paperittomat maahanmuuttajat sekä heidän tukijansa marssivat Pariisissa ja muissa Ranskan kaupungeissa ”Ei Darmanin-laeille! Sortoa, vankeutta ja karkotuksia vastaan, vieraanvaraisen maahanmuuttopolitiikan puolesta.” -iskulauseen alla. Uusi sisäministeri Gérald Darmaninin ehdottama siirtolaislaki, jonka täyteenpanemisen hallitus on lykännyt syksyyn, tulee toteutuessaan tarkoittamaan lisääntyviä karkotuksia ja siirtolaisten sortoa. Siirtolaisjärjestöjen lisäksi mielenosoituksessa edustettuna oli näyttävästi esimerkiksi queer-yhteisö kantaen kylttejä, joissa luki esimerkiksi ”Huorat, trans-ihmiset, intersukupuoliset ja HIV-positiiviset siirtolaislakia vastaan”.
Saman lauantain iltana suuntasimme itä-Pariisiin Menilmontant FC:n (MFC) kauden viimeiseen kotiotteluun. MFC on pariisilaisten antifasistien vuonna 2014 perustama jalkapallojoukkue, joka pitää antifasismin lisäksi esillä monia muitakin poliittisia teemoja niin kentällä kuin katsomossa, mikä näkyy esimerkiksi joukkueen pelipaitoja koristavan Palestiinan lipun ja katsomossa liehuneiden Rojavan lippujen kautta. Vaikka MFC on pieni pubiliigaa pelaava joukkue, sen kannattajaryhmä on täysin vertailukelpoinen lähes minkä tahansa Veikkausliiga-joukkueen kanssa. Hätäsoihdut paloivat näyttävästi läpi ottelun ja huuto raikasi yleisössä. Puoliajalla ja pelin jälkeen monet tulivat kyselemään meiltä hieman hämmentyneinä, miten suomalaiset olivat päätyneet paikan päälle. Syy tälle selvisi kun yksi ranskalaisista tovereistamme kertoi faniryhmää johtaneen henkilön kuuluttaneen megafoniin seuran saaneen vieraita Suomesta asti. MFC:n faneihin tutustuminen antoi meille mahdollisuuden nähdä sisälle Pariisin aktiiviseen vasemmistolaiseen vastakulttuuriin joka ylläpitää siteitä laajempaan yhteiskuntaan niin katsomoissa kuin naapurustoissa.
”Koko maailma vihaa poliisia!”
Vaikka olimme osallistuneet ennenkin niin Ranskassa kuin muissakin Euroopan maissa konfrontatiivisiin mielenosoituksiin, odotimme jännittyneinä vapunpäivän mielenosoitusta, koska oli selvää, että tämä vappu tulisi olemaan kiristyneen poliittisen tilanteen takia poikkeuksellinen. Mielenosoituksen reitillä sijaitsevat metroasemat oltiin suljettu ja poliisit olivat pystyttäneet tarkastuspisteitä mielenosoituksen aloituspaikan ympärille tutkien sinne saapuvien reppuja esimerkiksi ilotulitteita ja poliisiväkivallalta suojautumiseen käytettäviä varusteita etsien. Jopa kyynelkaasulle altistumisen ensiapuna käytettävät silmätipat oli kielletty mielenosoituksissa, mutta onneksi niiden piilottaminen vaatteiden sekaan on helppoa. Poliisirivistön ohi päästyämme saavuimme kokoontumispaikka Place de la Républiquelle ja näimme ympärillämme valtavan ihmismassan. Mielenosoituksen koosta on esitetty monia arvioita, joista korkeimmat ovat 500 000:n paikkeilla poliisin antaman arvion ollessa tuttuun tapaan väenpaljoutta vähättelevä. Vaihtelevista arvioista huolimatta voidaan todeta Pariisin kaduilla olleen vappuna satoja tuhansia ihmisiä ja koko Ranskassa miljoonia.
Yhteenotot olivat selvästi jo ehtineet käynnistyä vaikka mielenosoitus ei ollut edes virallisesti alkanut, sillä kauempaa kantautui tasaiseen tahtiin räjähtelevien tainnutuskranaattien ääni. Räjähdyksien johdattamana suuntasimme mielenosoituksen kärjessä kulkeneeseen osaan, jossa seuranamme oli tuhansia mustiin pukeutuneita ihmisiä sekä esimerkiksi suuri joukko työasuihinsa pukeutuneita palopelastajia. Siinä missä viime vappuna Pariisissa poliisi pysytteli suurimman osan ajasta etäämmällä mielenosoittajista, hyökkäsi se nyt jatkuvasti edessä kulkeneiden kimppuun ampuen väkijoukkoon kyynelkaasua ja tainnutuskranaatteja sekä hakaten pampuilla niitä jotka kiinni sai. Mielenosoittajat puolustautuivat poliisin väkivaltaa vastaan heitellen kiviä, ilotulitteita ja polttopulloja sekä murtautuen poliisirivistöjen läpi ja pystyttäen barrikadeja.
Vappumarssin päätöspaikka Place de la Nationilla yhteenotot ja poliisiväkivalta kiihtyivät entisestään, ja aukion ylle kohosi valtava kyynelkaasupilvi kivien sataessa mellakkapoliisien niskaan. Aukion reunoille oli pakkaantunut suuri joukko ihmisiä seuraamaan tapahtumia ja kannustamaan poliisia vastaan taistelevia mielenosoittajia ”koko maailma vihaa poliisia” -huutojen saattelemana. Sisäministeri Darmaninin mukaan Pariisissa loukkaantui 25 poliisia ja 111 mielenosoittajaa otettiin kiinni, loukkaantuneiden mielenosoittajien määrää voi vain arvailla. Päivän aikana osansa poliisiväkivallasta saivat myös muut paikalla olleet poliisin ampuessa kyynelkaasua ja tainnutuskranaatteja ammattiliittojen jäseniä, toimittajia, sivullisia ja ensihoitajia päin. Tämän takia koimme äärimmäisen tärkeäksi mielenosoituksessa vallinneen keskinäisen solidaarisuuden, jossa sen sisällä toimineet lääkintähenkilöt ja muut mielenosoittajat tarjosivat apuaan umpimähkäisestä poliisin toiminnasta kärsiville ja muille loukkaantuneille.
Tuliaisia Pariisista
Seurueemme lähti Pariisista inspiroitunein mielin sekä monta kokemusta ja uutta kontaktia rikkaampana. Pariisissa vietetyt päivät sisälsivät tekemiemme haastattelujen lisäksi myös monia muita antoisia poliittisia keskusteluita tovereiden kanssa. Ajatus internationalismista ei tarkoita meille pelkästään yhdenpuolista solidaarisuustyötä vaan näemme, että myös ulkomailla matkustaminen ja kansainvälisiin poliittisiin liikkeisiin tutustuminen on asia, josta on meille hyötyä Suomessa ja Pohjoismaissa toimiessamme. Mielenosoituksissa käytettäviin taktiikoihin, järjestäytymistapoihin ja ideologisiin keskusteluihin perehtyminen antaa uusia perspektiivejä ja toimintamalleja, vaikka samalla on muistettava, ettei muualla oppimiaan hyödyllisiä asioita usein voi toteuttaa Suomen kontekstissa täysin suoraviivaisesti.
Haluamme kiittää kaikkia niitä tovereita ja poliittisia ryhmiä, joihin meillä oli kunnia tutustua matkan aikana. Saimme kokea pienen hetken Ranskaa ravistelevasta historiallisesta kamppailusta sen epädemokraattisen hallinnon ja sitä oikeutetusti vastustavien välillä. Toivomme että tämä kamppailu pystyy elämään ja hengittämään tulevaisuudessa vapaasti ja lopulta saavuttamaan päämääränsä!